Viime päivityksestä on jo kaks viikkoa, joten aattelin näyttää elonmerkkejä ja tehä pienen tekstin ihan pikapikaa.
Koulu on tosiaan jo käynnissä ja vaikuttaa tässä vaiheessa jo vähän raskaammalta kun Suomessa, lähinnä läksyjen määrän suhteen. Tapaan melkeen joka päivä uusia ihmisiä ja suurin osa vaikuttaa tosi hyviltä tyypeiltä; ihmiset on kiinnostuneita ja ottaa mut mukaan porukoihin. Koulussa ei kyllä hirveesti ehi jutella kavereiden kaa muuten ku ruokatunnilla, kun ei oo varsinaisii välitunteja
Muutama korjaus viime päivitykseen: toisin kun kaks viikkoo sitten suunnittelin, en osallistunu koulun maastojuoksujoukkoeeseen, koska vaihtoehtona oli jotain vielä parempaa; koulun musikaali. Kyllä, sain pienen roolin Tuhkimosta ja pääsen laulamaan ja tanssimaan. Tuntuu jo, ettei elämää musikaalin ja koulun lisäksi paljon oo, kun musikaaliharkat on joka päivä koulun jälkeen 2:45-6, ja lauantaina 9-11:30. Tähän asti on ollu superhauskaa ja treeneissä tapaa paljon uusii ihmisiä.
Tässä nyt lyhyesti pieni muutos elämässäni täällä. Koitan kirjottaa pitemmän päivityksen pian, missä kerron mitä ollaan puuhailtu Markin ja Jeffin kanssa viikonloppuna. Sen paljastan että kiirettä on kokoajan pitäny.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
High School! Eka Päivä!
Huhhuh. Ensimmäinen koulupäivä ohi. Alotan sanomalla et koulu on ISO, ja siellä on PALJON oppilaita, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Kaikki ihmiset vaan säntäilee käytävillä kuka mihinki suuntaan ja kaikilla on kiire seuraavalle tunnille. Jotkut freshmaneistä näyttää niin pikkusilta (ne on mun käsittääkseni 14-vuotiaita) ja jotkut seniorit taas näyttää hyvinkin aikuisilta. Oppilaissa on paljon enemmän etnistä variaatiota ku suomalaisissa kouluissa. Varsinki meksikolaisii tuntuu olevan aika paljon, tai sit se vaan tuntuu siltä ku ne liikkuu aina isoissa porukoissa.
Ekalt tunnilt ei oo mitää ihmeellist kerrottavaa, koska puolet tunnista meni rehtorin puheeseen liikkasalissa. Toisena mul oli kuoroa. Tää tunti yllätti mut aika tavalla, varsinki ku oon ollu Camiksessa viime vuoden. Ei siinä mitää, alotettii ensimmäinen tunti opettelemalla mikä on kokonuotti, puolinuotti, neljäsosanuotti jne. ja toistettiin jotain maailman yksinkertasimpii rytmejä. Ja jo tossa vaiheessa pari tyyppii oli hukassa, ja mä vaan ajattelin et onks nä ihmiset tosissaan täällä!? Ja meil olis tarkotus olla jotain konsertteja tän poppoon kanssa tänä vuonna? No kyl siel jotain hyviä laulajia oli, mut jotkut näytti siltä et ne oltii roudattu suoraan jenkkifutiskenältä sinne ilman et ne tietää mikä ero on koko- ja puolinuotilla. Yks positiivinen yllätys oli se, et koulun ruotsalainen vaihto-oppilas, Isak, on samalla kuorotunnilla mun kaa.
Seuraavaks mul oli psykaa. Ei mitää ihmeellist kerrottavaa, paitsi et se opettaja on melko sekasin. Sillee hyväl taval. Se on ylienerginen ja välil jopa hysteerinen, mut hauska. Viimeseks mul oli valokuvausta; paras tunti koko päivänä. Meijän opettaja on tosi karun näkönen iso äijä, mut jo ekan tunnin jälkeen sen karun kuoren alta paljastu suuri sydän. Me käytetään filmikameroita ainaki nyt aluks, mä leikin yhen Pentax K1000:n kanssa nyt ekalla tunnilla ja opin enemmän uutta asiaa ku kaikilla aikasemmilla tunneilla yhteensä. Oon aika innoissani valokuvauksesta jo nyt ekan tunnin jälkeen, eli se opettaja onnistu tehtävässään.
Nyt oon vihdoinki kotona kuuman koulubussikyydin jälkeen. Tääl on ennustettu tälle viikolle tappavan kuumii lämpötiloja, pyöritää täl hetkellä 90-95F välillä ja lauantaina pitäs olla 99F (n. 37C), mikä on kuulemma jo lähellä syyskuun läpöennätyksiä. Nauttikaa te viileistä lämpötiloista siellä Suomessa! Ensi Kertaan!
Ekalt tunnilt ei oo mitää ihmeellist kerrottavaa, koska puolet tunnista meni rehtorin puheeseen liikkasalissa. Toisena mul oli kuoroa. Tää tunti yllätti mut aika tavalla, varsinki ku oon ollu Camiksessa viime vuoden. Ei siinä mitää, alotettii ensimmäinen tunti opettelemalla mikä on kokonuotti, puolinuotti, neljäsosanuotti jne. ja toistettiin jotain maailman yksinkertasimpii rytmejä. Ja jo tossa vaiheessa pari tyyppii oli hukassa, ja mä vaan ajattelin et onks nä ihmiset tosissaan täällä!? Ja meil olis tarkotus olla jotain konsertteja tän poppoon kanssa tänä vuonna? No kyl siel jotain hyviä laulajia oli, mut jotkut näytti siltä et ne oltii roudattu suoraan jenkkifutiskenältä sinne ilman et ne tietää mikä ero on koko- ja puolinuotilla. Yks positiivinen yllätys oli se, et koulun ruotsalainen vaihto-oppilas, Isak, on samalla kuorotunnilla mun kaa.
Seuraavaks mul oli psykaa. Ei mitää ihmeellist kerrottavaa, paitsi et se opettaja on melko sekasin. Sillee hyväl taval. Se on ylienerginen ja välil jopa hysteerinen, mut hauska. Viimeseks mul oli valokuvausta; paras tunti koko päivänä. Meijän opettaja on tosi karun näkönen iso äijä, mut jo ekan tunnin jälkeen sen karun kuoren alta paljastu suuri sydän. Me käytetään filmikameroita ainaki nyt aluks, mä leikin yhen Pentax K1000:n kanssa nyt ekalla tunnilla ja opin enemmän uutta asiaa ku kaikilla aikasemmilla tunneilla yhteensä. Oon aika innoissani valokuvauksesta jo nyt ekan tunnin jälkeen, eli se opettaja onnistu tehtävässään.
Nyt oon vihdoinki kotona kuuman koulubussikyydin jälkeen. Tääl on ennustettu tälle viikolle tappavan kuumii lämpötiloja, pyöritää täl hetkellä 90-95F välillä ja lauantaina pitäs olla 99F (n. 37C), mikä on kuulemma jo lähellä syyskuun läpöennätyksiä. Nauttikaa te viileistä lämpötiloista siellä Suomessa! Ensi Kertaan!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Last Days of Summer
Toinen viikko on sujahtanut pian ohi täällä Portlandissa ja kesäloma on lopuillaan. Viikolla elelin aika rauhallisesti täällä kotosalla samalla kun Mark ja Jeff tekivät pitkää päivää jonnekkin kuuteen asti illalla. Välillä oli vähän tylsääkin, siitä kertoo ehkä parhaiten se, että katsoin Gleen ensimmäisen tuotantokauden muutamassa päivässä. Ja kyllä, olen ylpeä siitä. Päivisin tietenkin soitin myös Markin ja Jeffin mahtavaa flyygeliä, ja on muuten mahtava saundi ja kosketus tällä Kawailla.
Viime keskiviikkona olin kuuntelemassa Portland Gay Men's Choruksen konserttia Portland State Universityn jossain auditoriossa. Teos, jonka ne esitti on sävelletty tätä 9/11 kymmenvuotis-muistotilaisuutta varten, ja oli kyl hienon kuulonen teos. PGMC siis esittää tän teoksen ens viikolla New Yorkissa ja Mark on tietty mukana.
Torstaina käytiin Jeffin kans koululla valitsemas mulle kurssit. Ihan kaikille kursseille ei mahtunu mihin olisin halunnu, mut kyl mä sain hankittuu aika hyvän lukujärjestyksen. Nyt syksyllä mulla on Contemporary Literature (eli se pakollinen engalnnin kurssi), mieskuoroo, psykologiaa, valokuvausta, Euroopan historiaa, Yhdyvaltojen historiaa, matikkaa, ja teatteria. Ja alotan maastojuoksun koulussa (voitteko uskoa?). Harjotukset joka päivä koulun jälkeen.
Lauantaina suunnattiin rannikolle katsomaan suurinta lätäkköä tällä planeetalla. Voin sanoa että maisemat oli yksinkertasesti upeita! Vedestä nousi valtavii kallioita ja aallot oli semmosii mitä näkee vaan surffausleffoissa. Itseasias siel oli surffareit pilvin pimein, vaiks vesi oli vaan jotain 10-12C lämmintä. Toinen hyvä puoli matkassa rannalle (rannan nimi oli Indian Beach) oli se, et meijän piti kävellä 1,5 mailii pitkä upee metsäreitti et me päästiin sinne. Metsä oli joistain kohtii niin tiheetä, ettei sinne päässy valoo paljon yhtään. Daisy oli innoissaan aluks kun pääs sellaselle kivalle metsäpolulle, mut takastullessa se oli niin väsyny et piti melkeen kantaa sitä loppumatka. Paluumatkalla Portlandiin pysähdyttiin parissa rannikkokaupungissa, Cannon Beachissä ja Astoriassa. Cannon Beachissa tajusin, et en pärjää koko vuotta ilman mitään päähinettä, joten ostin kivan pappalipan. (Anteeks Eero, plagioin sua)
Tänään oli myös aika upee päivä. Ensinnäkin oli kiva päästä ulos johonkin, koska sunnuntaina mul oli pikkasen kuumetta enkä päässy lähtemään Markin ja Jeffin kanssa State Fairiin Salemiin. Aluks me ajettiin luoteiseen kaupunginosaan, mikä on täynnä ravintoloita ja vaatekauppoja ja syötiin lounasta jossain meksikolaisessa paikassa. Tämän kerroin siksi, että en suosittele ketään tilaamaan missään ravintolassa thai-burritoa, nämä kaksi ruokakulttuuria ei yksinkertaisesti sovi yhteen. Jokatapauksessa, ensimmäinen päämäärä oli Portlandin ruusupuutarha. Siellä oli paljon ruusuja. Ei mitään epäselvää siinä. Seuraavaksi mentiin Portlandin japanialaiseen puutarhaan; siel oli uskomattoman kaunista, niin rauhallinen ja meditatiivinen tunnelma et olisin voinu jäädä sinne koko päiväks. Mark ja Jeff käy siellä keskimäärin kuus kertaa vuodessa, et se paikka tulee mullekki tutuks.
Noin, nyt en jaksa enää kirjottaa. Joten kuvia. Kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa?
1
2
5
8
1. Ensimmainen nakyma rannikolla
2. Daisyn eka kerta rannalla. Yllattaen se ei innostunu uimisesta.
3. Nakyma rannikolla 2
4. The Fantastic Four at Astoria
5. Ruusupuutarhassa
6. Japanilaisessa puutarhassa
7. Nakyma japanilaisesta puutarhasta keskustaan
8. Japanilaisessan puutarhassa 2
Viime keskiviikkona olin kuuntelemassa Portland Gay Men's Choruksen konserttia Portland State Universityn jossain auditoriossa. Teos, jonka ne esitti on sävelletty tätä 9/11 kymmenvuotis-muistotilaisuutta varten, ja oli kyl hienon kuulonen teos. PGMC siis esittää tän teoksen ens viikolla New Yorkissa ja Mark on tietty mukana.
Torstaina käytiin Jeffin kans koululla valitsemas mulle kurssit. Ihan kaikille kursseille ei mahtunu mihin olisin halunnu, mut kyl mä sain hankittuu aika hyvän lukujärjestyksen. Nyt syksyllä mulla on Contemporary Literature (eli se pakollinen engalnnin kurssi), mieskuoroo, psykologiaa, valokuvausta, Euroopan historiaa, Yhdyvaltojen historiaa, matikkaa, ja teatteria. Ja alotan maastojuoksun koulussa (voitteko uskoa?). Harjotukset joka päivä koulun jälkeen.
Lauantaina suunnattiin rannikolle katsomaan suurinta lätäkköä tällä planeetalla. Voin sanoa että maisemat oli yksinkertasesti upeita! Vedestä nousi valtavii kallioita ja aallot oli semmosii mitä näkee vaan surffausleffoissa. Itseasias siel oli surffareit pilvin pimein, vaiks vesi oli vaan jotain 10-12C lämmintä. Toinen hyvä puoli matkassa rannalle (rannan nimi oli Indian Beach) oli se, et meijän piti kävellä 1,5 mailii pitkä upee metsäreitti et me päästiin sinne. Metsä oli joistain kohtii niin tiheetä, ettei sinne päässy valoo paljon yhtään. Daisy oli innoissaan aluks kun pääs sellaselle kivalle metsäpolulle, mut takastullessa se oli niin väsyny et piti melkeen kantaa sitä loppumatka. Paluumatkalla Portlandiin pysähdyttiin parissa rannikkokaupungissa, Cannon Beachissä ja Astoriassa. Cannon Beachissa tajusin, et en pärjää koko vuotta ilman mitään päähinettä, joten ostin kivan pappalipan. (Anteeks Eero, plagioin sua)
Tänään oli myös aika upee päivä. Ensinnäkin oli kiva päästä ulos johonkin, koska sunnuntaina mul oli pikkasen kuumetta enkä päässy lähtemään Markin ja Jeffin kanssa State Fairiin Salemiin. Aluks me ajettiin luoteiseen kaupunginosaan, mikä on täynnä ravintoloita ja vaatekauppoja ja syötiin lounasta jossain meksikolaisessa paikassa. Tämän kerroin siksi, että en suosittele ketään tilaamaan missään ravintolassa thai-burritoa, nämä kaksi ruokakulttuuria ei yksinkertaisesti sovi yhteen. Jokatapauksessa, ensimmäinen päämäärä oli Portlandin ruusupuutarha. Siellä oli paljon ruusuja. Ei mitään epäselvää siinä. Seuraavaksi mentiin Portlandin japanialaiseen puutarhaan; siel oli uskomattoman kaunista, niin rauhallinen ja meditatiivinen tunnelma et olisin voinu jäädä sinne koko päiväks. Mark ja Jeff käy siellä keskimäärin kuus kertaa vuodessa, et se paikka tulee mullekki tutuks.
Noin, nyt en jaksa enää kirjottaa. Joten kuvia. Kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa?
3
4
6
7
1. Ensimmainen nakyma rannikolla
2. Daisyn eka kerta rannalla. Yllattaen se ei innostunu uimisesta.
3. Nakyma rannikolla 2
4. The Fantastic Four at Astoria
5. Ruusupuutarhassa
6. Japanilaisessa puutarhassa
7. Nakyma japanilaisesta puutarhasta keskustaan
8. Japanilaisessan puutarhassa 2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)