Last Days of Summer

Toinen viikko on sujahtanut pian ohi täällä Portlandissa ja kesäloma on lopuillaan. Viikolla elelin aika rauhallisesti täällä kotosalla samalla kun Mark ja Jeff tekivät pitkää päivää jonnekkin kuuteen asti illalla. Välillä oli vähän tylsääkin, siitä kertoo ehkä parhaiten se, että katsoin Gleen ensimmäisen tuotantokauden muutamassa päivässä. Ja kyllä, olen ylpeä siitä. Päivisin tietenkin soitin myös Markin ja Jeffin mahtavaa flyygeliä, ja on muuten mahtava saundi ja kosketus tällä Kawailla.

Viime keskiviikkona olin kuuntelemassa Portland Gay Men's Choruksen konserttia Portland State Universityn jossain auditoriossa. Teos, jonka ne esitti on sävelletty tätä 9/11 kymmenvuotis-muistotilaisuutta varten, ja oli kyl hienon kuulonen teos. PGMC siis esittää tän teoksen ens viikolla New Yorkissa ja Mark on tietty mukana.

Torstaina käytiin Jeffin kans koululla valitsemas mulle kurssit. Ihan kaikille kursseille ei mahtunu mihin olisin halunnu, mut kyl mä sain hankittuu aika hyvän lukujärjestyksen. Nyt syksyllä mulla on Contemporary Literature (eli se pakollinen engalnnin kurssi), mieskuoroo, psykologiaa, valokuvausta, Euroopan historiaa, Yhdyvaltojen historiaa, matikkaa, ja teatteria. Ja alotan maastojuoksun koulussa (voitteko uskoa?). Harjotukset joka päivä koulun jälkeen.

Lauantaina suunnattiin rannikolle katsomaan suurinta lätäkköä tällä planeetalla. Voin sanoa että maisemat oli yksinkertasesti upeita! Vedestä nousi valtavii kallioita ja aallot oli semmosii mitä näkee vaan surffausleffoissa. Itseasias siel oli surffareit pilvin pimein, vaiks vesi oli vaan jotain 10-12C lämmintä. Toinen hyvä puoli matkassa rannalle (rannan nimi oli Indian Beach) oli se, et meijän piti kävellä 1,5 mailii pitkä upee metsäreitti et me päästiin sinne. Metsä oli joistain kohtii niin tiheetä, ettei sinne päässy valoo paljon yhtään. Daisy oli innoissaan aluks kun pääs sellaselle kivalle metsäpolulle, mut takastullessa se oli niin väsyny et piti melkeen kantaa sitä loppumatka. Paluumatkalla Portlandiin pysähdyttiin parissa rannikkokaupungissa, Cannon Beachissä ja Astoriassa. Cannon Beachissa tajusin, et en pärjää koko vuotta ilman mitään päähinettä, joten ostin kivan pappalipan. (Anteeks Eero, plagioin sua)

Tänään oli myös aika upee päivä. Ensinnäkin oli kiva päästä ulos johonkin, koska sunnuntaina mul oli pikkasen kuumetta enkä päässy lähtemään Markin ja Jeffin kanssa State Fairiin Salemiin. Aluks me ajettiin luoteiseen kaupunginosaan, mikä on täynnä ravintoloita ja vaatekauppoja ja syötiin lounasta jossain meksikolaisessa paikassa. Tämän kerroin siksi, että en suosittele ketään tilaamaan missään ravintolassa thai-burritoa, nämä kaksi ruokakulttuuria ei yksinkertaisesti sovi yhteen. Jokatapauksessa, ensimmäinen päämäärä oli Portlandin ruusupuutarha. Siellä oli paljon ruusuja. Ei mitään epäselvää siinä. Seuraavaksi mentiin Portlandin japanialaiseen puutarhaan; siel oli uskomattoman kaunista, niin rauhallinen ja meditatiivinen tunnelma et olisin voinu jäädä sinne koko päiväks. Mark ja Jeff käy siellä keskimäärin kuus kertaa vuodessa, et se paikka tulee mullekki tutuks.

Noin, nyt en jaksa enää kirjottaa. Joten kuvia. Kuvahan kertoo enemmän ku tuhat sanaa?

                                                                          1                                                                        

                                                                          2 

3 

4 

                                                                            5

6 

7 

                                                                               8

1. Ensimmainen nakyma rannikolla
2. Daisyn eka kerta rannalla. Yllattaen se ei innostunu uimisesta.
3. Nakyma rannikolla 2
4. The Fantastic Four at Astoria
5. Ruusupuutarhassa
6. Japanilaisessa puutarhassa
7. Nakyma japanilaisesta puutarhasta keskustaan
8. Japanilaisessan puutarhassa 2