Kun Joulu On

Myönnetään, viime kirjotuksesta on hävyttömän pitkä aika. Syynä ei ole kirjoitusta ansaitsevien tapahtumien puute, vaan päinvastoin niiden liiallinen määrä, joka ei oo jättäny paljon aikaa blogipäivityksen väsäämiseksi. Tänään on kuitenkin joululoman eka virallinen päivä - täydellinen päivä saattaa ihmiset ajan tasalle. En aatellu puhuu asioista jotka tapahtu kolme-neljä viikkoo sitten, välttäen lisää ostoslistamaista tekstiä.

Viime viikkojen, ellei koko tähänastisen vaihtovuoden, tärkein tapahtuma oli Tuhkimo - the musikaali. Esitykset oli joulukuun kaks ekaa viikonloppua + molempina torstaina + jälkimmäisenä lauantaina oli kaks esitystä. On ollut kiireistä, mut ilokseni voin sanoa etten heittäny aikaani hukkaan. Musikaali ja kaikki siihen liittyvä on ollu parasta mitä mulle on tähän asti täällä tapahtunu, ihan tosi. Ihmiset on varsinki ollu huikeita koko proggiksen aikana; mut ainahan teatteri-ihmiset on huikeita. Joka päivä ennen esitystä meillä oli traditiona mennä kuorohuoneeseen koko musikaaliporukan kanssa ja sanoa jotain mukavaa toisistamme. "Kudos" oli jaettu joka päivänä tietyille ihmisille, jotka sitten sanoi haluamiansa asioita haluamilleen ihmisille. Seisottiin piirissä söpösti käsi-kädessä ja kuunneltiin ihmisten avautumista parhaille kavereilleen, ja joka ilta kyynelten määrä lisääntyi progressiivisesti. Viimesenä iltana ei yks kliineksipaketti riittäny koko porukalle - oli sen verran kaikilla tunteet pinnassa. Oli erittäin terapeuttinen kokemus, ei mulla muuta. Esitykset sujui loistavasti, joitakin teknisiä ongelmia lukuun ottamatta. Mikit tuntuu tuottavan aina ongelmia. Ja mitä nyt jos valomies pistää pläkärin keskellä kohtausta pari kertaa. Tai jos äänimies jättää jonkun mikin vähän liian pitkään päälle ja samainen henkilö huutaa green roomista "BITCH" niin että koko yleisö kuulee. Tai jos Tuhkimo unohtaa jättää lasikengän palatsin portaille kun kello lyö keskiyötä. Pikku mokia.

Joulun lähestymisen alkaa tuntea täällä Lara streetillä monella tapaa. Viime viikonloppuna me haettiin Markin ja Jeffin kanssa kuusi oikeelta kuusifarmilta. Siinä oli tunnelmaa kun etsittiin täydellistä joulupuuta aamutuimaan saha messissä. Kuusi on reilusti parimetrinen, ja uskomattoman komea kaikkien koristeidensa kanssa. Mark on mestari kkoristelemisessa; kaiken pitää olla täydellistä ja niin se onkin. Kaikki yksityiskohdat on tarkkaan harkittu kaikkien joulukoristeiden kanssa, eikä Jeffillä oo mitään sanomista tai vastaan väittämistä. Ollaan varmaan koko kadun tyylikkäin talo tällä hetkellä, vaikka kirkkaimmin valaistu onkin vastapäätä. Mutta ei se määrä vaan se laatu. Amerikkalaiseen tyyliin kaikki lahjat on jo pistetty kuusen alle odottamaan itse joulupäivää ja joulusukat on ripustettu takan yläpuolelle. Joululaulut raikaa joka päivä kun Mark tulee kotiin, ja oon itekkin soittanu sopivan määrän suomalaisia joululauluja tasapainottamaan tarjontaa. Kaiken huippuna Mark ja Jeff rakastaa joululeffoja. Mitään muuta täällä casa Knapp/Cliftissä ei saakkaan teeveestä joulunaikaan katsoa kun "holiday"-elokuvia. Tähän mennessä nähty: White Christmas, A Christmas Story, Christmas In Connecticut, It's a Wonderful Life ja Preacher's Wife. Hyviä leffoja, ei siinä mitään, mut rajansa kaikella. Perjantaina sain katottua Taylorin kanssa Chinatownin ja tänään katoin Casablancan, ettei pää räjähtäisi joulu-hypen määrästä.

Eilen Mark ja Jeff piti isot joulukekkerit, joihin oli kutsuttu ainaki 40 persoonaa. Tupa oli täynnä ja meteliä oli paljon, mut onneks M&J tuntee niin kivoja ihmisiä, että kaikkien kanssa pysty keskustelemaan jostakin. Bill haluaa antaa mulle viulun lainaan, että opettelisin soittamaan. Heh, saa nähdä miten siinä käy. Soitin jonkin verran suomalaisia joulubiisejä pianolla, ja ihmiset tykkäs (kiitti isä ku skannasit). Juhlien kohokohta oli Jeffin sanottama joululaulu "Jingle Lassi" joka oli tribuutti Markin ja Jeffin lempisuomalaiselle. Oli pikkunen yllätys tämä.

Hirveesti en oo ottanu kuvia viimeaikoina, mutta kuvaosiooni pistän tällä kertaan valokuvaus-1 kurssin otoksia.



Hyvaa Joulua Suomi!!