Perillä!

Täällä Portlandissa on parhaillaan kaunis sunnuntaiaamu, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita on jokuset 80. Sisälle kuuluu lintujen laulua, mutta muuten täällä Portlandin esikaupunkialueella on hyvinkin hiljaista.

Nyt on siis viides aamu täällä toisella puolen maailmaa ja jetlagista on selvitty kunnialla jo toisen päivän jälkeen. Lähes 24h lentokoneessa istumisen jälkeen erityisesti takamus kiitti perille pääsystä paljon. Ensireaktio lentojen jälkeen oli: ei enää ikinä. En lennä enää ikinä lentokoneella. Paitsi sit tietty ens kesänä ku tuun takas Suomeen. Mut se on vaan niiiin rasittavaa yrittää saada unta siellä lentokoneessa kun sitä jalkatilaa ei vaan yksinkertasesti ole, ja niskatukikin on sen verran alhaalla että aiheuttaa vielä jonkun lordoosin. No, onneks se on jo ohi ja seuraava lento vasta vajaan vuoden päästä.

Ensimmäinen yllätys täällä päässä oli kun Jeff ja Mark kerto lentokentällä hankkineensa kaks viikkoa aikasemmin koiran. Se on söpö, hopeenvalkonen kääpiösnautseri ja sen nimi on Daisy. Se on tosi hiljanen ja harmiton, ja sen kans on kiva käydä kävelyllä. Paitsi että yleensä kun päivällä kävelyttää sitä, niin loppupuolella kävelyä se vaan lopettaa tassuttelemisen ja kaatuu lähes elottomana lähimpään varjopaikkaan läähättämään kuumuudesta. Päivisin täällä voi siis mennä reilusti 30C:n yli.

Yllättävän paljon sitä tekemistä on riittäny täs ensimmäisinä päivinä. Torstaina oltiin Markin työpaikan barbecue-kutsuilla jossain puistossa Portlandissa. Perjantaina katsoin kuusi jaksoa Gleetä. Lauantaina eli eilen mentiin aluksi aamupäivällä Beavertoniin Farmer's Markettiin, se on valtava tori-asia joka väsätään sinne joka lauantai. Ja tottakai asiaan kuului paraatikulkue, jossa näin Beaverton High Schoolin marssibändin ja lähemmäs kolmekymmentä aikuista merirosvoiksi pukeutuneena. En tiedä miksi.

 Lauantai-illalla Mark ja Jeff oli kutsuttu Kenin ja Jeffin luokse syömään. Tää oli mulle aika erikoislaatunen kulttuurishokki, koska paikanpäällä oli kakstoista homomiestä ja minä. Ei siinä mitään, ne oli kaikki iha sairaan mukavia ja fiksuja tyyppejä, mut jotenki harvinaista et tuntee ittensä vähemmistöks homojen seurassa. Mut ruoka oli hyvää, keskustelut oli hyviä ja tyypit oli mahtavia. Ja ne otti mut hyvin mukaan keskusteluihin vaiks mä olinki vähä ulkopuolinen siinä porukassa.                     

  

 

 

 
                       

1. Daisy
2. Kotini

3. Mistä ne löysi Suomen lipun!?
4. Huoneeni, sänky vie 80% pinta-alasta

Että tällanen tapaus tällä kertaa, hirmuisesti terveisiä sinne Suomeen!